53. Kasvintunnistusta

Nimeä niin monta kasvia kuin löydät metsästä. Myös puut ovat kasveja.

Jokaisesta tunnistetusta kasvista saat yhden bonuspisteen. Vastaa samaan lomakkeeseen, johon olet kirjoittanut vastaukset rastiradan kysymyksiin.

linkit suoraan koodeihin NÄISTÄ SUORAT KOODIT!

https://sketsi.net/2015/05/katso-miten-historialliset-kuvat-heraavat-eloon-kun-niihin-lisataan-varit/

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/05/09/suomen-100-vuotta-virtasten-silmin-nain-koyhasta-maatalousmaasta-tuli-moderni

Itsenäisen suomen historia (koodi, ei kysymystä)

52. 1900-luvun vaihde Suomessa

Kysymys: Miten ihmiset pukeutuivat 100 vuotta sitten?

Laulu tulipunaisesta mopoautosta (ei kysymystä, mutta koodi)

51. Kirjatraileri Tulipunaisesta kukasta

Kysymys: Haluaisitteko lukea Laulun tulipunaisesta kukasta? Miksi joo/miksi ei?

50. Tukinuitto ja tukkijätkä

Kysymys: Miten video liittyy Linnankosken kirjaan Laulu tulipunaisesta kukasta?

49. Hyökkäys

Kysymys: Mitä hyökkäävä kotka ja hätääntynyt neito tarkoittavat?

  

Kuvan tunnelma on dramaattinen, tunteikas ja hiukan jopa pelottava. Kuvan tausta on myrskyisä ja aika raju.

Tämä on Suomen taiteen kultakauden kuuluisimpia maalauksia. On todella harvinaista, että taulusta levisi painokuvia, kortteja, jäljennöksiä. Mutta tästä taulusta levisi ja todella paljon... erityisesti niinä vuosina, kun Suomi ja Venäjä ovat olleet sodassa keskenään.

Kuvassa neitokainen pitelee kirjaa, jonka kanteen on kirjoitettu Lex. Se on latinaa ja tarkoittaa lakia. Lisäksi kuvassa on kaksipäinen kotka, joka yrittää varastaa neidolta kirjaa. 

Taulua on tulkittu niin, että hätääntyneen neidon on katsottu edustavan Suomea. Kaksipäivänen kotka on Venäjän lipussa edelleen. Venäjä yrittää riistää lain Suomi-neidon kourasta.

Taulu kuvaa 1800-luvun loppua, joka tunnetaan nykyisin historiassa sortovuosina. Venäläishallinto yritti "hyökätä" suomalaisuutta, suomen kieltä ja autonomista hallintoa vastaan. 

 Kuvan on tehnyt Edward ’’Eetu’’ Isto. Kuva on maalattu Samaan aikaan kun Venäjän tsaari Nikolai II antoi Helmikuun manifestin. Kuva on maalattu vuonna 1899.

48. Laulu Tulipunaisesta kukasta

Kysymys: Miksi Laulu tulipunaisesta kukasta on niin tärkeä kirja?

Vuonna 1905 ilmestynyt Johannes Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta on kirjallisuutemme ensimmäinen bestseller. 

Se tarkoittaa sitä, että kirjaa myytiin jo Linnankosken elinaikana älyttömiä määriä ja siitä on jaksettu vielä Linnankosken kuolemankin jälkeen ottaa painoksia, jotka myyvät edelleen. Kirjassa on myös tosi rankka aihe.

Laulu tulipunaisesta kukasta kertoo tukkijätkästä, joka heilastelee ja riiailee tyttöjä, eikä välitä siitä, mitä seuraa kevytkenkäisyydestä. Olavi on itsekäs ja luulee joka tytön kohdalla löytäneensä "sen oikean". Kirjassa moititaan ihmisiä, jotka jatkuvasti vaihtavat tyttöystävää kuin sukkia.

Tulipunaisessa kukassa Olavi, eli päähenkilö, on muunnelma eurooppalaisesta Don Juan- tarinasta. Don Juan oli maineikas naistenmies, jolle lopulta kävi köpelösti.

Romaanissa moititaan myös "player"-äijiä. Olavikaan ei edes kutsu tyttöjänsä oikeilla nimillä, vaan  esim. nimillä Metsänneito, Gaselli, Tummat juovat, Pihlajanterttu, Tuomenkukka. Tosi reilua!

Romaanin alkupuoli lienee ennen muuta kiehtonyt lukijoita, herättänyt pahennustakin. Olavi näkee kevytmielisyytensä seuraamukset, pysähtyy, kasvaa tuskan kautta talonsa vastuulliseksi isännäksi. 

Kirja on tärkeä siksi, että siinä päähenkilö kokee modernin ajan tuskaa, jossa millään ei ole mitään merkitystä ja elämä on vain paikasta toiseen häseltämistä, ilman seurauksia ja vastuuta. Kirja on tosi romanttinen ja siinä pohditaan rakkautta. 

47. Pakolaiset

Kysymys: Luitko lukunäytteen Pakolaisista. Oliko se hyvä? Mistä Pakolaiset kertoo?

Katso video: 

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/11/24/linnankosken-pakolaiset-oli-avainromaani-lapinlahdelta

Lapinlahtelaiset kiirehtivät vuonna 1908 hankkimaan käsiinsä Johannes Linnankosken Pakolaiset, joka kertoi arkaluontoisista asioista paikkakunnalle muuttaneen hämäläisperheen menneisyydessä.

Lukunäyte:

Uutelan Juha, leskimies, istui pöytänstä ääressä ja lopetti parranajoaan. Hän pani veitsen syrjään ja katsahti peiliin. Hiljainen kirkastus levisi hänen kasvoilleen. "Kuinka tuo leuanalusparran ajaminen miehen nuorensi, puheli hän ajatuksissaan. "Tuskin enä tunnen itseäni."  ---- ----  Hän pesi kasvons ja korjasi parranajovehkeet pieneen seinäkaapppiin. Vai vanha? Hymähti hän silitelleen kammalla vankkaa, tumpuraa tasatukkaansa. "Eihän tämmöinen mies vanhaksi tulekaan!" Näin ajatellessaan hän tunsi itsensä suoraksi ja jänteväksi kuin nuori poikanen.

Kirjailija Johannes Linnankoski asui Lapinlahdella vuonna 1902, kun akaalainen perhekunta asettui sinne asumaan. Linnankoski siirsi kylän tapahtumat romaaniinsa. Alapitkän kylässä sijainnut Hovin talo, jossa Linnankoski itsekin asui, oli kirjan keskipisteessä.

Vanhan pariskunnan tytär oli nainut iäkkään (yli 70-vuotiaan) leskimiehen, mutta sai lapsen toisen miehen kanssa. Häpeä aviorikoksesta ja juorujen pelko oli ilmeisesti muuton todellinen syy.

Linnankosken pienoisromaani Pakolaiset toi nimensä perusteella mieleeni vuoden 1918. Siksipä tarinaa lukiessa kirjannimi mietityttikin. Mistä ihmeen pakolaisista tässä on kyse, kunnes tarinan edetessä nimikin selkeni. Kyse oli ihmisen maineesta. Keskitalon isäntä saa pian huomata, että hänen tyttärensä on häpäisemässä heidän kunniallisen nimensä odottamalla toisen miehen lasta. Hän päättää myydä talon Hämeessä ja muuttaa Savoon. Uutela miettii ja pohtii hämäläiseen tyyliin, että "mikäs siinä --- ----  mutta miksikäs se ei sano minulle mitään, miksikäs se pitää minuakin aisoissa?https://sheferijm.vuodatus.net/lue/2013/11/johannes-linnankoski-pakolaiset

46. Mitä tapahtuu?

Mitä kuvissa tapahtuu?

45. Perustamiskirja

Kysymys: Saatko selvää, mitä näissä asiakirjoissa lukee? Mitä papereita nämä ovat ja kuka ne on kirjoittanut?

44. Kenen kuolinilmoitus tämä on?

Kysymys: Kenen kuolinilmoitus tämä on? Vastaus selviää googlettelemalla.

43. Linnankosken hauta

Kysymys: Oletteko käyneet Linnankosken haudalla? Missä se on?

42. Mitä on pöydällä?

Kysymys: Mitä esineitä näet Linnankosken kirjoituspöydällä? Mitä niillä on tehty?

41. Sotisovassa

Kysymys: Mikä puku Linnankoskella on päällään? Katso kuvaa ja päättele, mikä on ollut hänen tehtävänsä taistelussa?

40b. Linnankosken perhe

Kysymys: Kuvassa näet lasten syntymäajat. Lue teksti ja päättele, onko joku lapsista vielä elossa?

"Lapset: Salama S 1900, K 1918, heimosoturi; Touko S 1905; Urmas S 1906, K 1959, kauppias, toimitusjohtaja; Marjatta (Lounasvaara, Hummerhielm) S 1913.”Minulla olisi ollut vielä paljon annettavaa Suomen kansalle”, kerrotaan kirjailija Johannes Linnankosken harmitelleen sata vuotta sitten kuolinvuoteellaan. Hän kuolikin nuorena, vain 43-vuotiaana. Linnankosken yhteiskunnallinen näkökulma oli hänen lastensa kannalta traaginen. Pojanpojanpoika Jouni Linnankoski on kuvaillut, miten isättömyys on hänen suvussaan siirtynyt sukupolvelta toiselle. Johannes Linnankosken neljästä lapsesta peräti kaksi, Touko ja Urmas, tekivät aikuisina itsemurhan."Lähteet: Uusimaa ja Wikipedia.

40a. Huvilalla

Kysymys: Keitä kuvassa seisoo?

Bonuspiste: Missä kuva on otettu? (Vinkki: EI täällä). Vastaus löytyy toiselta rastilta.

39. Maamiesseura

Kysymys: Minkä seuran kunniajäseneksi Peltonen valittiin? Googleta seuran nimi. 

Minkä toisen (vielä olemassaolevan) seuran kanssa diplomin myöntänyt seura on tehnyt yhteistyötä 1930-luvulle asti?

Bonuspiste! Miksi edellisessä tehtävässä mainittujen seurojen yhteistyö loppui 1930-luvulla? Vastaus löytyy googlettelemalla.

38. Linnankosken lapset

Kysymys: Kuvassa ovat Linnankosken lapset. Mitkä ovat heidän nimensä? Tutki kuvaa tarkkaan.

37. Mikä tämä on?

Kysymys: Mikä tämä on?

36. Ensimmäisen Uusimaan kansilehti

Kysymys: Kuinka monta penniä yksi lehti on maksanut vuonna 1894? Osaatko lukea lehden kirjoitusta?

35. Syöpäläiset

35. Mitä muita syöpäläisiä on olemassa? Onko sinulla ollut joskus täitä?

Koska ihmiset peseytyivät harvemmin, heidän kanssaan asui paljon pieniä eläimiä, joita ihmiset kutsuivat syöpäläisiksi.

Yleisin syöpäläinen oli päätäi. Sanat pöpö, kouko, kurko, menninkäinen, kyöpeli ja mörkö, jotka kaikki tavalla tai toisella liittyvät kuolemaan, ovat paikoin tarkoittaneet sekä täitä että karhua. 

Mikael Agricola mainitsee vuonna 1551 "Dauidin Psaltarin" suomennoksessa täin eräänä vahingollisena "turilaana". Täiden pitäminen sairauden ja kuoleman enteinä näyttäisi viittaavan kokemusperäiseen käsitykseen täiden esiintymisen ja vaikeiden kulkutautien välisestä yhteydestä.

Toiseksi yleisin syöpäläinen oli lude, eli lutikka, joka elää talon rakenteissa ja elää ihmisen verellä. Luteen puremat ovat vähän niin kuin hyttysen pistoja. Jos luteista ei pääse eroon, ne voivat heikentää ihmistä, varsinkin jos niitä on talossa paljon. Ennen ei ollut hyönteismyrkkyjä, joten luteita yritettiin tappaa viemällä petivaatteet saunaan ja jättämällä talo lämmittämättä talven ajaksi, jolloin luteet kuolivat pakkaseen

Ajateltiin, että nurkat olivat lian ja syöpäläisten syntypaikkoja, minkä takia sairaalat olivat joissain paikoin pyöreitä huoneita. Koska mikroskooppia ei oltu keksitty, ihmiset ajattelivat, että syöpäläiset syntyivät tyhjästä, kirouksista, ukkosesta tai liasta. 

Syöpäläisiä on taikoja tehtäessä puhuteltu tai komenneltu samalla tavoin kuin ihmisiä.

Syöpäläisiä käytettiin monenlaisten taikojen tekemiseen ja vieläpä tautienkin hoitamiseen.

Vanhan ajan hoitokeinoja olivat pään ajeleminen paljaaksi, elohopeapitoinen harmaasalva ja sabadillaetikka. Nykyään niitä pidetään myrkkyinä.

34. Toivola

Kysymys: Oletteko käyneet Toivolassa? Missä se sijaitsee?

Johannes Linnankoski poikiensa kanssa Toivolan pihalla lehtikuusien katveessa (uloimmat puut). Ajoitus 1909-1913.

Toivola mm. Linnankosken aikaisten lehtikuusien takana, noin 100 vuotta toista kuvaa myöhemmin. Lasikuisti on alkuperäinen. Ajoitus: 2000-luku

Maisema ja kylä muuttuvat. Valokuvassa on näkymä Vakkolasta, Toivolan pihalta kirkolle päin. Taustalla näkyy kirkko, kellotapuli, nykyinen seurakuntakoti ja museo. Pappila on kuvan oikeassa laidassa. Nykyinen silta puuttuu kuvasta. Sen paikka on kirkon alapuolella. 1930-luvulta olevassa kuvassa koulu toimi kirkon naapurissa, nykyisessä seurakuntakodissa. Vuosina 1960-2018 Kirkonkylän koulu toimi kuvan aidan takana olevalla tontilla (Askolantie 33). Vuonna 2018 kirkonkylän koulu muuttaa joen toiselle puolelle, Askolan koulun yhteyteen (Linnankoskentie 49).

33. Tilan ahtaus

Ennen oli tavallista, että lapsia oli paljon. Suuret perheet tuntuivat ihmisistä luonnollisilta.

Lapset olivat myös vanhuuden turva, sillä varsinkin perheen isät alkoivat oireilla (selkä, nivelet, lihakset, sydän) raskaasta työstä jo nelikymppisinä. Sanotaan, että lapset olivat entisajan sosiaaliturva. 

Vasta 1950-luvun jälkeen, eli toisen maailmansodan päätyttyä, Suomeen alettiin tehdä järjestelmää, johon kuuluivat esimerkiksi palkalliset lomat, äitiysavustukset ja sairaslomat. Ennen sairas talon isäntä joutui turvautumaan naapureitten ja lastensa apuun, jos itse ei päässyt pellolle. 

1900-luvun alussa, eli n. sata vuotta sitten naisella oli keskimäärin 5-6 lasta. Tänä päivänä naisella on keskimäärin 1-2 lasta. Ennen perheissä oli usein jopa kymmenen lasta. Talot olivat pieniä. Usein saman kokoisia tai vähän pienempiä kuin tämä Linnankosken koti. 

Taloissa oli ahdasta, koska lapsia oli paljon. Ennen oli myös tavallista, että samassa talossa asui myös muita sukulaisia: esim. mummuja, kummeja ja serkkuja.

Monista asioista oli pulaa, koska väkeä oli niin paljon ja rahaa oli vähän. Monet perheet saivat pellolta ruokaa, mutta koska työtä tehtiin itselle, siitä ei saanut palkkaa. Esimerkiksi kenkiä ei useinkaan ollut kaikille lapsille vaan niitä vuoroteltiin. Monella lapsella ei ollut kenkiä ollenkaan.

Tehtävä: Mistä kolmesta esineestä luopuisit jos sinun olisi pakko?

32. Sähköttömyys

Tehtävä:

Ennen kuin luette tekstin, yrittäkää löytää keltaisesta talosta pistorasiaa. Miltä se näyttää?


Lukekaa teksti vasta etsinnän jälkeen.



Ennen vanhaan taloissa ei ollut sähköä, ei myöskään tässä Linnankosken kodissa. Nykypäivänäkään tämän talon sisällä ei toimi sähköt. Moneen taloon tuli sähköt vasta 1960-luvulla, eli lähes 60 vuotta sitten. Sinun mummosi tai vaarisi on saattanut elää vielä talossa, johon ei tullut lainkaan sähköä.

Ilman sähköjä taloissa on ollut todella pimeää, koska kynttilät ja tuli ovat toimineet ainoina valon lähteinä.

Kaiken lisäksi kynttilät olivat aivan älyttömän kalliita. Halvemmat kynttilät olivat eläimen läskiä, eli ihraa, minkä takia ne haisivat kamalalta, kun niitä poltti. Käsitellystä rasvasta tehdyt steariinikynttilät olivat rikkaiden etuoikeus sillä käsitelty ihra oli kallista.

Tavalliset ihmiset polttivat päreitä, eli puulastuja,joiden valo oli epätasaista ja tuikkivaa. Ne myös savuttivat paljon. Kuvittele, millaista on ollut harjoitella kirjoittamista päreen valossa.

Sähköttömyyden vuoksi taloissa on ollut myös kylmä, erityisesti talvella. Oli tavallista, että seinien vierustat ja talojen nurkat olivat talvella jäässä. Myös ikkunat saattoivat jäätyä umpeen.

Sähköttömyyden vuoksi esimerkiksi vessassa käynti ei ole ollut  helppoa.  Iltaisin ja öisin huussiin on pitänyt mennä pihan perälle. Toisissa taloissa tapana on ollut pitää ämpäriä sisällä, jossa on voinut yöaikaan käydä pissalla.

KYSYMYS: Miten muulla tavoin sähköttömyys on vaikuttanut elämään? Miettikää tavallisia asioita joita teette joka päivä, mikä niistä ei olisi mahdollista ilman sähköä?

31. Mikä ihmeen konttuuri?

Ennen vanhaan ei ollut olemassa jääkaappeja. Ruokaa säilöttiin ruokakomerossa. Ruokakomero oli usein eteisessä. Komeroa kutsutttiin myös ruokakonttuuriksi.

Avatkaa seuraava linkki ja tutkikaa miten eri keinoin ruokaa on säilytetty:

http://historianet.fi/kulttuuri/ennen-jaakaappia-nain-ruuan-sailyvyys-varmistettiin

KYSYMYS: MITEN ERI TAVOIN RUOKAA ON SAATU SÄILYMÄÄN?

30. Talon alla otuksia

Kysymys: Minkä eläimen uskotte asuvan talon alla?

Linnankosken nuoruudenkodin alla on jonkun nähty liikkuvan ja sieltä on kuulunut myös ääniä. Huhutaan, että talon alla elää joku eläin, jota ei ole tunnistettu. Kierrelkää taloa ja tutkikaa näkyykö alueella jälkiä tai näettekö muita merkkejä eläimestä.

Avatkaa seuraava linkki.

https://riista.fi/riistatalous/riistakannat/elaimet/petoelaimet/

Pohtikaa, mikä eläin talon alla voisi asua?

29. Sanomalehtimiehenä

Kysymys: Mistä Linnankoski kirjoitti, kun hän oli toimittaja?

Werner Söderström oli suunnitellut uuden suomenkielisen sanomalehden perustamista Porvooseen. Johannes Linnankoski oli mahdollinen päätoimittajaehdokas. 

Vihtori Peltonen oli kiinnostunut uuden lehden toimittamisesta. Uusimaa-lehti perustettiin 1894 ja ensimmäinen numero ilmestyi  8.12.1894. Peltonen kirjoitti itse pääkirjoitukset: aihepiiri oli laaja mutta keskittyi Suomeen.

Tästä syystä hän saikin Porvoon ruotsalaisilta haukkumanimen "Finnkungen", eli suomalaisten kuningas.  Lempinimi tuli siitä, että Linnankosken tyyli oli aika mahtaileva ja hän kirjoitti niin sanotusti "elämää suuremmista" asioista. Joskus lukijasta varmaan tuntui siltä, että lehden tyyli oli vähän tärkeilevä ja Linnankoski tiesi kaiken paremmin kuin asioista päättävät virkamiehet.

Peltonen käsitteli lehdessä mm. kansanvalistus- ja kasvatusasioita, koululaitoksen kehittämistä, kansakoulun perustamista, uskonnollisia ja terveydellisiä asioita, torppareita, työväenliikettä ja naisten asemaa.

Peltonen myös  moitti suomenkielistä väestöä hitaudesta, tyhmyydestä, laiskuudesta, kateudesta, riitaisuudesta, suvaitsemattomuudesta, tuhlaavaisuudesta, taikauskosta, epäsiisteydestä, ojensi talonpoikia jopa eläinrääkkäyksestä.  

Täällä sitä mentiin pyörällä.

1899 Helmikuun manifesti vuoksi Uusima-lehti lakkautettiin kuukaudeksi. Tämä vain lisäsi lehden suosiota. Helmikuun manifesti tarkoitti sitä, että Venäjän kuninkaan eli tsaarin valta päättyi ja Venäjää alkoi hallitsemaan poliittinen puolue joka ajatteli, että kaikki raha ja rikkaus pitäisi jakaa tasapuolisesti kaikille. Venäjän sosialistinen puolue yritti tehdä Suomesta venäläisemmän ja hetkellisesti kouluissa ja virastoissa piti puhua venäjää, maksaa ruplilla ja kaikki venäläisyyttä arvosteleva, julkinen puhe kiellettiin. Siksi myös suomalaisuutta kannattanut Uusimaa lakkautettiin.

Kun lehti alkoi uudelleen ilmestyä, Peltonen sai runsaasti tukea toiminnalleen, ihmisiä kokoontui

mm. lehden toimituksen eteen osoittamaan suosiotaan ja hän sai runsaasti kannustavia kirjeistä ja

sähkösanomia.

Kysymys: Miksi Johannes Linnankosken Uusimaa-lehti lakkautettiin vuonna 1899?

28. Vakkolan silta

Vakkolan silta sata vuotta sitten

Kysymys: Millä tavalla Eino Kalima kuvaili Vakkolan kylää sata vuotta sitten? Mitä sanoja (adjektiiveja) hän käytti?

Eino Kalima kirjoittaa tulostaan Askolaan 1900-luvun alussa muistelmateoksessaan "Sattumuksia ja johdatusta" seuraavasti:

”Tie vei yhä lähemmäs jokea, nousi sitten mäkeä ylös Vakkolan kylään ja kääntyi äkkiä suorassa kulmassa oikealle laskeutuen alas kosken niskan yli vievälle puusillalle. Jäimme hetkeksi katsomaan kuohujen rientoa kallionkielekkeiden ja kivijärkäleiden lomitse. Se oli meille uutta ja jännittävää. En tiennyt silloin, että siinä oli kymmenisen vuotta aikaisemmin suoritettu koskenlaskuja, vielä vähemmän aavistin, että eräs niistä oli saavuttava maailmankuuluisuuden Johannes Linnankosken, Vakkolan pojan, runoilijanäkemyksen välittämänä, ja herättävä ihastusta miljoonissa lukijoissa ympäri maapallon.

Sitä harvinaisen hienoa jokilaaksomaisemaa, joka seuraa Vakkolasta Askolan kirkolle, me järvimaisemiin tottuneet savolaiset emme vielä osanneet arvostaa. Ylempänä edessä kohosi vanhanaikainen punanruskea kellotapuli, antaen maisemalle arvokkaan, vakavan ja rauhallisen luonteen. Muutaman kymmenen metrin päässä siitä levittäytyi matalan pensasaidan ympäröimä iso valkoinen talo, jota ensi näkemältä emme arvanneet kirkoksi, sen katolla kun ei ollut kupolia.

Vietettyämme aamuyön Askolassa asuvan tätimme ja serkkujemme luona lähdimme aamulla katsomaan äidin syntymäkotia. Se oli lähellä, kirkon vieressä, muutaman kymmenen metrin päässä siitä.

Paikka oli heti ensi näkemältä harvinaisen idyllinen. Oikealla tienvieressä oli syvä, melkein rotkomaisesti viettävä sekametsää, etupäässä haapoja, kasvava laakso, vasemmalla loivasti kohoava kirkonpiha haarautuvine koivuineen ja pihlajineen ja sen välittömänä jatkona äidinisän puutarha omenapuineen ja marjapensaineen. Edessä välkkyi pieni järvi, ulottuen matalarantaisena lahdekkeena kivenheiton päähän pihan alalaidasta.”

Lähde: Eino Kalima: Sattumaa ja johdatusta, Kesälomalla Askolassa s. 57-61

27. Vakkolan koski

Vakkolan koski ja Askolan portti

Kysymys: Miten Askolaan piti ennen matkustaa? Mitä kulkuvälineitä Eino Kalima mainitsee kirjoituksessaan?

Näin kirjoittaa Eino Kalima muistelmissaan Sattumaa ja johdatusta tulostaan kävellen Porvoosta kesänviettoon sukulaisten luo Askolaan 1900-luvun alkuvuosina:

”Eräänä päivänä juhannuksen jälkeen lähdettiin ilman suurempia matkavalmisteluja äitini syntymäseudulle, Askolaan.

Porvooseen asti matkustettiin Borgå-laivalla, koko perhe, paitsi isä, jonka oli pakko toimensa vuoksi pysyä Helsingissä. Se oli ensimmäinen ”merimatkani”. Kun laiva illalla saapui Porvooseen oli laivarannassa meitä vastassa tätini Askolasta lähettämä hevonen rattaineen. Niille sijoitettiin matkatavarat ja äiti Jalo-veljen kera. Me muut, molemmat sisareni ja minä, lähdimme jalan yli kahdenkymmenen kilometrin ”tuntemattomalle taipaleelle”. Se taipale oli selvää maantietä, jossa ei ollut mitään sekoittavia haarautumia. Sitä paitsi olimme saaneet ohjeen tienhaarassa aina noudattaa oikean käden suuntaa.

Jalkamatka oli mielenkiintoinen ja viehättävä. Kiialan pellot avautuivat meille valtavana ennennäkemättömänä maanviljelysmaisemana. Sitten kylät seurasivat toisiaan, poiketen suuresti savolaiskylistä asutustiheytensä, siisteytensä ja kivettömien peltoalueitteinsa puolesta. Muutaman kilometrin asunnottoman taipaleen jälkeen tulimme aukealle, jota Linnankoski myöhemmin nimitti Askolan portiksi: edessä levittäytyi kesäyön hämyssä Porvoonjoen laakso vehreiden peltojen ympäröimine taloineen. Kosken humu kantautui vastaan pehmeänä ja tasaisena yön hilaisuudessa.”

Vakkolan koski, Askolan portti

Muutaman kilometrin asunnottoman taipaleen jälkeen tulimme aukealle, jota Linnankoski myöhemmin nimitti Askolan portiksi: edessä levittäytyi kesäyön hämyssä Porvoonjoen laakso vehreiden peltojen ympäröimine taloineen. Kosken humu kantautui vastaan pehmeänä ja tasaisena yön hiljaisuudessa. Tie vei yhä lähemmäs jokea, nousi sitten mäkeä ylös Vakkolan kylään ja kääntyi äkkiä suorassa kulmassa oikealle laskeutuen alas kosken niskan yli vievälle puusillalle.

Näin kirjoittaa Eino Kalima muistelmissaan Sattumaa ja johdatusta tulostaan kävellen Porvoosta kesänviettoon sukulaisten luo Askolaan 1900-luvun alkuvuosina:

26. Terehtööri

Kysymys: Mistä kesäkahvila Terehtööri on saanut nimensä?

Vakkolan kyläraitilla on jo kahdenkymmenen vuoden aikana toiminut Taidekahvila Terehtööri.

Terehtööri on saanut nimensä isännästä, joka oli viljamakasiinin hoitajana. Viljamakasiini tarkoittaa viljavarastoa. Askolalainen kirjailija Johannes Linnankoski, oikealta nimeltään Vihtori Peltonen, on syntynyt Terehtöörin pihalla olleessa saunassa. Vihtorin syntymän aikoihin vanhemmat olivat vuokraviljelijöinä Maria Peltosen kotitilalla, jota Askolassa kutsuttiin Terehtööriksi.

Vihtorin nuoruusvuosien aikaan perheelle rakennettiin uusi kotitalo, Niemenpelto, joka nykyisin on Linnankosken museona.

Taidekahvila Terehtööri on Marja Heikkilän kulttuuriteko Askolalle. Hän osti huonokuntoiset rakennukset vuonna 1993 Peltosen suvulta. Talo oli ollut kymmenen vuotta asumattomana ja edessä oli valtava remontti, jonka tekemiseen osallistui suuri talkooporukka, Askolan Lions Club, monet vapaaehtoiset sekä kaksi Marja Heikkilän palkkaamaa kirvesmiestä. 

Esimerkiksi Terehtöörin lattiat uusittiin  kokonaan. Heinäkuussa 1994 juhlittiin Taidekahvila Terehtöörin avajaisia. Se oli Marja Heikkilän pitkäaikainen haave. Avajaisten kutsunäyttelyyn osallistuivat askolalaiset taiteilijat Ismo Vall, Saga Simelius-Nieminen ja Ilona Keipi. Terehtööri on myös suosittu tilauskahvila sekä kesäkahvila.

Heikkilän mailla oli saunarakennus, jossa Vihtori Peltonen oli syntynyt v. 1869. Kun tietä oikaistiin, työmiehet olivat siirtäneet saunan pellolle. Marja Heikkilän onnistui saada kunta siirtämään saunarakennuksen Linnankosken nuoruudenkodin museon pihalle. Se on pihalla oleva, harmaa rakennus.

25. Sepän talon mysteeri

Kysymys: Miksi sepän talon sijainti kiinnostaa askolalaisia yhä edelleen?

Askolan kironkylällä on ennen seissyt sepän talo, joka on aikojen saatossa tuhoutunut. Pari vuotta sitten kyläläiset alkoivat selvittää, missä sepän talo oli sijainnut. Toisten mielestä talo on seissyt lähellä kirkkoa, kirkon pohjoispuolella, samalla paikalla jossa sijaitsi Askolan kirkonkylän ensimmäinen kansakoulu. Talo on purettu, mutta paikalla on kivijalka.

Kyläläisiä kiinnosti selvittää sepän talon sijainti, koska siellä oli tapahtunut 1800-luvulla kaamea murha, josta Johannes Linnankoskikin kirjoitti novellin.

Toinen käsitys on että sepän talo on sijainnut 1800-luvulla nykyisen sosiaalitoimiston alapuolella, hautausmaalle päin, toisella puolella kirkkoa. Alamäessä on edelleen perustuksen jälkiä.

Sekaannuksen syynä saattaa olla Seppä, joka on suurella alkukirjaimella kirjoitettuna talon nimi ja pienellä kirjaimella kirjoitettuna ammatti. Kirkonkirjojen ja oikeudenkäyntipöytäkirjojen mukaan Henrik Arvidsson oli Sepän talon vuokraviljelijä. Hän on siis hyvinkin saattanut asua kirkon pohjoispuolella. Se ei sulje pois tosiasiaa että nykyisen sosiaalitoimiston kohdalla olisi ollut sepän paja.

Museoviraston sivuilta löytyy seuraava tiet joka sekoittaa entistä enemmän:

” Askolan kylässä on ollut kolme Porvoon kirkolle kuulunutta prebendatilaa. Vuonna 1555 Kustaa Vaasa peruutti kruunulle mm. Askolan talon (= Askolan kirkontilaan kuuluneet talot). 

Vuonna 1571 Askolan kylässä oli kolme lampuotitilaa ja vuonna 1694 kaksi tilaa (Seppe ja Bori). Vanhin kartta on vuodelta 1694 (Samuel Broterus), jossa mainitut kaksi taloa sijaitsevat Askolan kirkon eteläpuolella. Paikalla on nykyään kunnanvirasto ja kirkkoherranvirasto Nalkkilan tien risteyksen tuntumassa. 

Kaikki pihamaat on tasattu, mutta kunnantalon pysäköintipaikan pohjoispuolella ja kirkkoherranviraston eteläpuolella on hieman puistoa, jossa saattaisi jotain vanhempaa olla pinnan alla säilynyt. Kovin todennäköistä tämä ei kuitenkaan ole ja Askolan kylätontti kuuluu parhaiten suojeluluokkaan 3.”

24. Missä sijaitsi Sepän talo ja miksi oikea paikka pitäisi löytää?

Kuka surmattiin sepän talossa?

Vuonna 1800 tapahtui Askolassa Sepän talossa hirveä teko kun vuokraviljelijän vaimo Maria Henriksdotter löi puukon miehensä Henrik Arvidssonin rintaan. Tämä kuoli heti. Maria Henriksdotter tuomittiin kuolemaan ja hänet mestattiin 1.12.1800 ilmeisesti Porvoossa. Hän oli viimeisiä kuolemaan tuomittuja henkilöitä Suomessa ja naisena varmasti erityisen harvinainen tapaus. Tiedot Maria Henriksdotterista löytyvät Askolan kirkonkirjoista.

Askolassa kerrotaan vieläkin tarinaa siitä miten kyläläiset pakotettiin todistamaan Maria Henriksdotterin mestausta. Jotkut askolalaiset olivat kiivenneet puiden oksille nähdäkseen paremmin, toiset, jotka joutuivat muodostamaan ringin pyövelin ja kuolemaan tuomitun ympärille, pyörtyivät. Tarina on kulkeutunut sukupolvelta toiselle 215 vuoden ajan. Johannes Linnankoski on kirjoittanut tätä tarinaa sivuavan novellin nimeltä Taistelu Heikkilän talosta mutta kääntänyt asiat toisinpäin: Linnankosken novellissa mies murhaa vaimonsa ja teko paljastuu vasta kun kuollut vaimo alkaa kummitella nuoruudenrakastetulleen ja näyttäytyy hänelle rautanaula nutturassaan. Ilmeisesti naisen tekemä murha oli liian tulenarka aihe Linnankoskelle käsiteltäväksi.

Vuonna 1800 Askolan kirkonkylässä rakennettiin uutta kirkkoa. Kirkonkylässä oli vain kaksi isoa taloa, Seppä ja Borgas. Maria Henriksdotter puukotti miehensä Sepän talossa mutta missä talo sijaitsi ja mikä veritekoon oli syynä?

Oikeudenkäyntipöytäkirjojen mukaan Maria Henriksdotter suuttui miehelleen, joka syytti vaimoa uskottomuudesta Sepän talon kammarissa asuvan kruununnimismies Adam Fredrik Levanin kanssa. Sepän talon isäntä oli palannut Porvoosta, jossa hän ilmeisesti oli neuvotellut vuokraviljelijän asemastaan Sepän talon omistajan, leskirouva Borgströmin kanssa. Pöytäkirjojen mukaan isäntä oli raivonnut Marialle, ettei yhtään leipää eikä läskiä saa enää viedä Levanin kammariin.

Oliko Maria Henriksdotterilla suhde 14 vuotta nuorempaan kruununnimismieheen? Miksi tämä asui heidän talossaan? Miksi Mariaa ei puolustanut kukaan?

Maria Henriksdotterin tapausta käsiteltiin Porvoon ylimääräisillä käräjillä maaliskuussa 1800. Teon jälkeisen ajan hän vietti Svartholman linnoituksessa Loviisan ulkopuolella.

23. Eino Kalima

Kysymys: Kuka oli Eino Kalima ja miten hän liittyi Askolaan?

Askolassa ei voi kulkea törmäämättä Eino Kalimaan tai Johannes Linnankoskeen. He ovat Askolassa vaikuttaneita ja asuneita kulttuuri-ihmisiä, joiden jäljet ulottuvat kauas pitäjän ulkopuolelle. He olivat myös ystävyksiä, jotka tukivat toisiaan ja puhuivat toistensa puolesta. Heillä oli tapana käydä iltakävelyllä ja saattaa toisensa kotiin. Jos juttu oli kesken, he kävelivät Toivolan ja Kaliman väliä useita kertoja, ennen kuin malttoivat lopettaa.

Katso tämä linkki: https://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Kalima

22. Toivola

Kysymys: Onko Toivolan talo samanlainen nyt kuin Linnankosken aikana?

Toivola oli kirjailija Johannes Linnankosken koti Vakkolassa (Toivolantie 2). Linnankoski palasi takaisin Askolaan vuonna 1909 ostettuaan Toivolan talon/huvilan. Toivola oli tuttu jo lapsuudesta. Hän kulki sen ohi koulumatkoillaan. Ensin hän ylitti joen kivisiltaa pitkin Vakkolassa ja kulki sitten joen itäpuolta kirkolle, jossa koulu sijaitsi. 

Nuoruudessaan Linnankoski oli jopa rakentamassa Toivolaa, kun sitä laajennettiin.

Toivola oli ensimmäinen Linnankosken oma/omistama koti. Hän oli aina aiemmin asunut vuokralla useilla eri paikkakunnilla.Toivolassa asuessaan hän kirjoitti kaksi näytelmää. Naapurissa toimi Kirkonseudun nuorisoseura, jossa Linnankoski oli aktiivisesti mukana. Hän mm. ohjasi Toivolassa kirjoittamansa Jeftan tytär -näytelmän seurantalon vihkiäisjuhlassa.

Toivolan huvila oli Linnankosken aikaan 1-kerroksinen. Toisen kerroksen rakennutti vasta Ester-leski Linnankosken kuoltua 1913. Linnankosken aikaan Toivolan pihalta näkyi Askolan kirkolle asti. Nykyään näkymää peittää puusto. Toivolan pihan kaksi suurta lehtikuusta ovat sen sijaan olleet siellä jo ennen Linnankoskea.  

21. Kangaspuut

Kangaspuilla voi valmistaa erilaisia kankaita, mm. pöytäliinoja, lakanoita, räsymattoja jne. Kangaspuita käytetään yhä nykyäänkin, lähinnä harrastuksena. Vielä 1960-luvulla kangaspuilla kutominen kuului jokaisen naisen perustaitoihin. Silloin kankaita ei ostettu, vaan ne tehtiin itse kangaspuilla. Jos materiaalina oli pellava, se oli saatettu jopa kasvattaa itse ja tehdä siitä lankaa ennen kankaan kutomista.

KYSYMYS: Löytyykö kotoanne joitakin kankaita tai muita kodin asioita, jotka olisi tehty kangaspuilla?

20. Linnankosken merkitys kirjailijana

Kysymys: Miksi Linnankoski ei ole nykyisin yhtä suosittu kuin elinaikanaan?

Johannes Linnankoski oli ennen toista maailmansotaa luetuin ja tunnetuin kotimainen kirjailija. Teoksia on käännetty 21 eri kielelle.

Linnankosken teoksista on tehty monta elokuvaa.

Linnankoski oli suomalaisuusmies, sillä kaikki suomalaisuuteen ja suomalaiseen identiteettiin liittyvät asiat olivat hänelle hyvin tärkeitä. Suomi ei ollut hänen elinaikanaan vielä itsenäinen valtio, vaan kuului Venäjälle.

Linnankoski oli kansanvalistaja, sillä työssään ja toiminnassaan hän piti kansan sivistystason nostamista tärkeänä. Tämä johtui siitä, että 1900-luvun alussa ihmiset olivat jo aika lukutaitoisia, mutta eivät saattaneet olla koulutettuja. Se tarkoitti sitä, että ihmiset osasivat lukea, mutta eivät ymmärtäneet lukemaansa yhtään.

Linnankoski oli kirjailija, jonka merkitys  oli suuri ennen toista maailmansotaa.

Toisen maailmansodan jälkeen Linnankosken suosio on laskenut, koska hän oli muotikirjailija omana aikanaan. Hänen tekstinsä ovat todella sidoksissa hänen omaan aikaansa, ja kun ajat muuttuivat, suosio laski. Se tarkoittaa sitä, että nykypäivän ihmisestä Linnankoski ei välttämättä ole kovin kiinnostava ja hänen kirjoitustyylinsä voi kuulostaa vanhalta. 

Lisäksi toisen maailmansodan jälkeen Linnankosken kirjoitustyyli kuulosti tosi irvokkaalta (irvokas tarkoittaa ristiriitaista ja inhottavaa), sillä oltiin juuri käyty pitkään sotaa Venäjän kanssa ja sodassa oli kuollut paljon ihmisiä. Linnankoski kirjoitti suomalaisuudesta ylistävästi ja suureellisesti, eikä se sopinut oikein suruun ja siihen, että itsenäisestä Suomesta oli maksettu monen ihmisen elämän kokoinen hinta. Siksi kirjailijan suosio laski ja hän jäi unohduksiin, kun kirjallisuuden muoti muuttui.

Linnankoskella on silti ollut merkittävä rooli suomalaisen kirjallisuuden historiassa sekä varsinkin Uusimaan alueella.

19. Linnankosken kuolema

Kysymys: Miksi Linnankoski sairastui anemiaan?

Linnankosken terveys oli huono, kirjailija oli pitkä mies ja hyvin laiha. 38-vuotiaana todettiin anemia, josta hän ei koskaan enää parantunut, sairauden syynä voidaan pitää liiallista työtä ja valvomista. Kirjailija ei säästänyt itseään lainkaan, vaan teki töitä, minkä jaksoi.

Linnankoski muutti 1909 takaisin Askolaan, josta oli hankkinut omistukseen Toivolan talon, johon kuului 2 hehtaaria maata

Linnankoski oli Askolassa mukana nuorisoseurantalon Ison-Pirtin rakennustöissä, ohjasi myöhemmin siellä näyteltäviksi useita näytelmiä

Huolimatta sairauksistaan kirjoitti Askolassa näytelmä "Simpson ja Delila" sekä "Jeftan tytär" (1911), joiden aiheet olivat peräisin Raamatusta.

1913 ilmestyi aikaisemmista kirjoituksista koottu "Sirpaleita", jossa oli mukana mm. kertomukset "Hilja - maitotyttö" sekä "Kun nyt on kerran joulukuu".

Viimeinen teos oli laaja kuvaus suomalaisen rodun elämästä, "Kolme Yrjää". Teos jäi kesken sillä kirjailija kuoli 10.8.1913 Helsingin Diakonissalaitoksella 43-vuotiaana. Kirjailija on haudattu Askolan hautausmaalle.

18. Linnankosken tuotanto

Kysymys: Mitkä ovat Linnankosken kuuluisimmat kirjat?

Marraskuussa 1903 ilmestyi näytelmä Ikuinen taistelu, kirjoittajan nimi oli Johannes Linnankoski, teos herätti syksyn kirjojen joukossa huomiota, paitsi aiheensa (Raamatusta) myös ilmaisunsa johdosta. Näytelmän aihetta ja tyyliä voi pitää uusromanttisina, eli näytelmä sisälsi paljon huokailua, kaihoa ja ristiriitaisia, voimakkaita tunteita.

Salanimen taakse kätkeytyneen kirjailijan oikeaa nimeä ei tiedetty Linnankosken elinaikana.

1904 perhe muutti Salon seudulle, jossa kirjoitti romaanin Laulu tulipunaisesta kukasta, joka ilmestyi 1905. Tulipunakukka sai erittäin hyvät arvostelut ja kirjoittajasta tuli tunnettu. Teos on käännetty 21 eri kielelle

1905 syksyllä ilmestyi myös novelli taistelu Heikkilän talosta

1905 – 1906 Linnankoski oli mukana Suomalaisuuden liiton toiminnassa. Liitto pyrki suomen kielen aseman turvaamiseen. J.V. Snellmanin syntymän 100-vuotisjuhlien yhteyteen organisoitiin mm. sukunimien suomalaistaminen.

1907 muutto Haukivuorelle, jossa kirjoitti näytelmän Kirot. Kirot (1907) kuvasi Suomen sortovuosia ja se on arvioitu Linnankosken kirjallisuuden tuotannon heikoimmaksi teokseksi. Haukivuorella Linnankoski sai päätökseen myös Keksintöjen kirjan pitkäaikaisen toimitustyön.

WSOY:n apurahan turvin Peltoset matkustivat Euroopassa puoli vuotta 1908 (Ruotsi, Tanska, Saksa, Englanti, Ranska, Italia ja Sveitsi). Pitkä ulkomaanmatka rasitti kirjailijan terveyttä. Hän palasi kotimaahan huonokuntoisena ja sairaana.

Linnankoski kirjoitti Pakolaiset-romaanin 1908. Aihe oli saatu Savosta, romaani oli ilmaisultaan pelkistetty. Pakolaisia pidetään Linnankosken parhaana työnä