Ennen oli tavallista, että lapsia oli paljon. Suuret perheet tuntuivat ihmisistä luonnollisilta.
Lapset olivat myös vanhuuden turva, sillä varsinkin perheen isät alkoivat oireilla (selkä, nivelet, lihakset, sydän) raskaasta työstä jo nelikymppisinä. Sanotaan, että lapset olivat entisajan sosiaaliturva.
Vasta 1950-luvun jälkeen, eli toisen maailmansodan päätyttyä, Suomeen alettiin tehdä järjestelmää, johon kuuluivat esimerkiksi palkalliset lomat, äitiysavustukset ja sairaslomat. Ennen sairas talon isäntä joutui turvautumaan naapureitten ja lastensa apuun, jos itse ei päässyt pellolle.
1900-luvun alussa, eli n. sata vuotta sitten naisella oli keskimäärin 5-6 lasta. Tänä päivänä naisella on keskimäärin 1-2 lasta. Ennen perheissä oli usein jopa kymmenen lasta. Talot olivat pieniä. Usein saman kokoisia tai vähän pienempiä kuin tämä Linnankosken koti.
Taloissa oli ahdasta, koska lapsia oli paljon. Ennen oli myös tavallista, että samassa talossa asui myös muita sukulaisia: esim. mummuja, kummeja ja serkkuja.
Monista asioista oli pulaa, koska väkeä oli niin paljon ja rahaa oli vähän. Monet perheet saivat pellolta ruokaa, mutta koska työtä tehtiin itselle, siitä ei saanut palkkaa. Esimerkiksi kenkiä ei useinkaan ollut kaikille lapsille vaan niitä vuoroteltiin. Monella lapsella ei ollut kenkiä ollenkaan.
Tehtävä: Mistä kolmesta esineestä luopuisit jos sinun olisi pakko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti