28. Vakkolan silta

Vakkolan silta sata vuotta sitten

Kysymys: Millä tavalla Eino Kalima kuvaili Vakkolan kylää sata vuotta sitten? Mitä sanoja (adjektiiveja) hän käytti?

Eino Kalima kirjoittaa tulostaan Askolaan 1900-luvun alussa muistelmateoksessaan "Sattumuksia ja johdatusta" seuraavasti:

”Tie vei yhä lähemmäs jokea, nousi sitten mäkeä ylös Vakkolan kylään ja kääntyi äkkiä suorassa kulmassa oikealle laskeutuen alas kosken niskan yli vievälle puusillalle. Jäimme hetkeksi katsomaan kuohujen rientoa kallionkielekkeiden ja kivijärkäleiden lomitse. Se oli meille uutta ja jännittävää. En tiennyt silloin, että siinä oli kymmenisen vuotta aikaisemmin suoritettu koskenlaskuja, vielä vähemmän aavistin, että eräs niistä oli saavuttava maailmankuuluisuuden Johannes Linnankosken, Vakkolan pojan, runoilijanäkemyksen välittämänä, ja herättävä ihastusta miljoonissa lukijoissa ympäri maapallon.

Sitä harvinaisen hienoa jokilaaksomaisemaa, joka seuraa Vakkolasta Askolan kirkolle, me järvimaisemiin tottuneet savolaiset emme vielä osanneet arvostaa. Ylempänä edessä kohosi vanhanaikainen punanruskea kellotapuli, antaen maisemalle arvokkaan, vakavan ja rauhallisen luonteen. Muutaman kymmenen metrin päässä siitä levittäytyi matalan pensasaidan ympäröimä iso valkoinen talo, jota ensi näkemältä emme arvanneet kirkoksi, sen katolla kun ei ollut kupolia.

Vietettyämme aamuyön Askolassa asuvan tätimme ja serkkujemme luona lähdimme aamulla katsomaan äidin syntymäkotia. Se oli lähellä, kirkon vieressä, muutaman kymmenen metrin päässä siitä.

Paikka oli heti ensi näkemältä harvinaisen idyllinen. Oikealla tienvieressä oli syvä, melkein rotkomaisesti viettävä sekametsää, etupäässä haapoja, kasvava laakso, vasemmalla loivasti kohoava kirkonpiha haarautuvine koivuineen ja pihlajineen ja sen välittömänä jatkona äidinisän puutarha omenapuineen ja marjapensaineen. Edessä välkkyi pieni järvi, ulottuen matalarantaisena lahdekkeena kivenheiton päähän pihan alalaidasta.”

Lähde: Eino Kalima: Sattumaa ja johdatusta, Kesälomalla Askolassa s. 57-61